10. luukku

Satu joulusta

Olipa kerran pienessä kylässä, pienessä mutta tavallisessa talossa tavallinen perhe, jonka tavallinen tytär ja tavallinen äiti leipoivat piparkakkutalon, joka oli sekin tavallinen. Ainakin aluksi.
Kun äiti ja tytär sitten laittoivat valmiin talon sivupöydälle odottamaan jouluaattoa ja kävivät itse nukkumaan, alkoi viereisen kirkon kello lyödä kumeita lyöntejä keskiyön merkiksi.
Savupiipusta alkoi kuulua heleää kilinää ja pian sieltä tuprahti pienen pieni valopallo, joka helisi samalla kun se lensi keittiöön piparkakkutalon luokse.
Se laskeutui aivan piparkakkutalon eteen ja leijaili siinä hetken paikallaan, kunnes se pyrähti sisään avonaisesta kolosta, joka toimitti oven virkaa.
Se täytti talon kultaisella valolla ja kiersi jokaisen yksityiskohdan talossa. Pian oven ulkopuolella vahdissa ollut piparitonttu alkoi venytellä käsiään ja jalkojaan. Se huomasi itsekin voivansa liikuttaa raajojaan ja lähti varovasti astelemaan eteenpäin piparkakkutalon pihan lumella.
Sen vieressä seissyt nalle teki aivan samoin.
Ne alkoivat liikuskella yhä enemmän ja pieni valopallo livahti takaisin savupiippuun helinän saattelemana.
Tonttu ja nalle naureskelivat ja nyökkäilivät toisilleen ja alkoivat tarkkailla ympäristöään. He huomasivat ikkunan josta näkyi ulos, jossa oli paljon enemmän valkeaa lunta kuin heidän piparkakkutalonsa pihalla. Taivaalta satoi jotain, oliko se vesi sade vai lumisade? Oli niin pimeää ettei erottanut.
He kurkistivat alas pöydältä ja huomasivat olevansa korkealla. Kannattaisiko lähteä tutkimaan? Miten he pääsisivät alas?
Tonttu raapi päätään niin, että pikkuruiset piparkakun muruset rahisivat pöydälle, mutta nalle oli nokkela ja oli hakenut pöydällä olleita serviettejä, joista oli taitellut itselleen laskuvarjon. Tonttu teki samoin ja yhdessä he leijailivat alas kuin pienet lumihiutaleet konsanaan.
He tupsahtivat lattialle ja lähtivät kipittämään ympäri keittiön lattiaa.
Nalle löysi lattialta aiemmin päivällä tippuneen lihanpalan ja nalle heitti sen suuhunsa. Kuinka hyvää se olikaan!
Mutta meidän pienet seikkailijamme eivät tyytyneetkään tukimaan vain keittiötä vaan he kävivät läpi myös olohuoneen, josta he löysivät ison joulukuusen, melkein samanlaisen kuin heidän piparkakkukuusensakin, mutta isompi ja vihreämpi.
He kiipeilivät sen oksilla ja peilasivat kuviaan punaisista joulupalloista, jotka hauskasti vääristivät heidän kuvajaisiaan.
He kaatoivat melkein joulutonttupatsaan, joka oli kuusen vieressä pöydällä, mutta yhteisvoimin he saivat sen säilymään ehjänä.
Sitten tonttu löysi portaat yläkertaan. Hän viittoi nallea tulemaan ja alkoi ketterästi kiivetä portaita, vaikka ne olivatkin isot viisisenttiselle tontulle. Nalle seurasi perässä hieman kömpelömmin, mutta varmasti yhtä kaikki.
He saapuivat pieneen aulaan, josta lähti kolme ovea. He valitsivat niistä keskimmäisen ja saapuivat vaaleanpunaiseen lastenhuoneeseen, jonka sängyllä nukkui kultakutrinen tyttö rauhallisesti.
He katselivat tyttöä ensin kauempaa, kun tämä mutisi unissaan jotain joulumarkkinoista, joille he menisivät huomenna, mutta kiipesivät lopulta tämän sängynjalkoja ylös peitolle ja tytön rinnan päälle katsomaan kummaa ilmestystä.
Sitten tonttu tunnisti tytön! Tämähän oli se sama, joka oli heidän kotinsa rakentanut äitinsä kanssa!
Tonttu viestitti siitä nallelle, joka tunnisti tytön myös ja hypähti muutaman kerran.
Tähän tyttö heräsi ja raotti silmiään, näyttäen ensin kauhistuneelta, mutta sitten vain kummastuneelta.
Hieman raollaan olevien verhojen raosta saattoi nähdä kuinka aurinko alkoi jo nousta ja silloin tonttu ja nalle päättivät, että oli aika mennä takaisin piparkakkutalolle.
He hyppäsivät lattialle ja siinä rytäkässä nalle katkaisi toisen jalkansa. Tonttu sitoi sen äkkiä kiinni mukaansa tulleella laskuvarjon palasella ja he riensivät takaisin keittiöön tytön jäädessä kuikuilemaan heidän peräänsä.
Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes he pääsivät keittiön sivupöydän juurelle. Kuinka ihmeessä he pääsisivät ylös kun ei ollut mitään mihin tarttua?
Onneksi nalle bongasi lattialle tippuneen rouvan lankakerän ja he sitoivat siitä lasson, jonka heittivät ylös. He kipusivat ylös.
Samaan aikaan rouvan herätyskello pirisi tämän yöpöydällä ja tämä haukottelu leveästi noustessaan ja vetäessään aamutakin päälle. Hän kävi herättämässä tyttärensä kouluun ja yhdessä je kapusivat alakertaan aamupalalle.
Tytär selosti hänelle juuri kuinka oli nähnyt yöllä eläviä piparkakku-ukkoja, joista toinen oli katkaissut jalkansa hypätessään tämän sängyltä alas.
Äiti vain naureskeli toisen mielikuvitukselle. Mutta ei pitkään.
Saapuessaan alakertaan tyttö halusi kovasti todistaa äidille olevansa oikeassa ja talutti tämän sivupöydän luo, jossa piparkakkutalo lepäsi.
Ja niin äitikin huomasi sen. Piparkakkutalo seisoi yhä paikallaan niin kuin ukotkin, mutta toisen jalka oli sidottu pienellä servietin palalla.