~ Erittäin hyvää joulua kaikille. Tässä tulee nyt kaksi viimeistä luukkua! :) En nyt saanutkaan mihinkään luukuun omia kuvia, valitan. Kuva siis edelleen we♥it:stä ;) ~
23. luukku
Aatonaatto
"Ja nyt kaikki lapset lähtevät tunniksi pitkälle kävelylle!" äiti huusi television pauhun yli. Sillä oli toivottu vaikutus sillä televisio hiljentyi ja lapset jähmettyivät tuijottamaan vanhempiaan.
Hiljaisuutta ei kestänyt kahta sekuntia kun melu puhkesi uudelleen.
"Ei me haluta -"
"Äiti kiltti -"
"Eikö me voitais -"
Äiti kohotti kätensä ja lapset vaikenivat.
"Ette voi, raikas ilma tekee teille hyvää, sillä välin kun isä ja minä järjestelemme joulua täällä!"
Lapset mutristelivat suutaan.
"Mitä te muka vielä teette, siivosittekin jo eilen", Saku, vanhin, sanoi suivaantuneena.
"Meillä jäi peli kesken."
"Minulla ja isällä on hommia ja jos minä sanon, että te lähdette ulos, niin te lähdette!" äiti napautti.
"Lähtekää vaikka luistelemaan, kaikki neljä", hän vielä ehdotti kun lapset ristivät kädet mielenosoituksellisesti rinnalleen.
"Entä Milja, jääkö se tänne?"
Äiti katsoi nuorimmaistaan, joka pureskeli vauvan purulelua leikkikehässään.
"Emmehän me voi häntä teillekään antaa mukaan, siitä ei tulisi yhtään mitään", äiti sanoi ja meni eteiseen.
"teidän ei tarvitse olla kuin tunti!" hän huikkasi eteisestä ja alkoi heitellä ulkovaatteita lattialle heidän neljälle pojalleen.
Mutisten ja hyvin vastahakoisesti pojat alkoivat vetää haalareita päälleen ja marssivat ulos luistimet olallaan.
"Huh", äiti sanoi ja kääntyi mieheensä päin. "Saatiinpa ne jaloista."
Isä myötäili nyökkäillen.
"Mutta nyt on parasta alkaa paketoida lahjoja ennen kuin he tulevat. Laita ovi varmuuden vuoksi lukkoon, niin he pimputtavat ennen kuin tulevat."
Äiti riensi laittamaan oven lukkoon ja meni sitten nostamaan Miljan leikkikehästä.
"Noniin, tulepas, äidin pikku höpönassu, paketoidaan vähän lahjoja."
Jouluaaton aatto oli vanhemmille yhtä piinaa. Äiti sai lahjapaperista ainakin kolme viiltohaavaa ja joutui koko ajan pomppimaan laastarikaapilla. Jotkut lahjat taas eivät tuntuneet suostuvan ollenkaan menevän pakettiin, sillä ne olivat joko hankalan muotoisia tai liian kulmikkaita ja kaikki paperit repesivät.
Isä joutui hakemaan naapurilta uuden rullan lahjapaperia.
Vihdoin kaikki lahjat kuitenkin oli paketoitu ja vielä oli noin viisitoista minuuttia aikaa ennen kuin pojat ilmestyisivät takaisin. Miljakin oli nukahtanut leikkikehäänsä. Äiti ei raaskinut - ja suoraan puhuen hän ei olisi oman mielenrauhansakaan vuoksi viitsinyt - herättää häntä.
Äiti ja isä rojahtivat yhdessä sohvalle ja lämmittelivät takkatulen loimussa.
"Koko homma palkitaan huomenna kun saamme katsella lasten iloisia ilmeitä", isä lohdutti ja kiersi kätensä äidin hartioille.
Äiti hymyili.
"Niin", hän myönsi ja hetken he vain tuijottivat takkatulta.
Sitten ovikello soi.
"Äiti! Saammeko me jo tulla!" Saku huusi oven takaa.
Äiti huokaisi.
24. luukku
Lahjapaketin etsintää
Joulukuusi loisti täynnä kultaisia ja hopeisia joulunauhoja, punaisia palloja, hopeanhohtoisia enkeleitä, punapukuisia joulupukkeja sekä tietenkin latvassa loistava tähti joka tuntui hehkuvan kirkkauttaan koko huoneeseen.
Kynttilät kuusen oksilla hehkuivat valoa huoneeseen, joka oli muuten pimeänä.
Takassa hehkuivat vielä muutamat punahehkuiset hiilet.
Tunnelmaa huoneessa ei voinut edes kuvata sanoin. Se oli lempeä ja lämmin, hyvin jouluinen.
Pian kuitenkin kuuluivat huoneen ulkopuolelta askeleet ja valot räpsäytettiin päälle.
"Äiti! Isä! Joulupukki on käynyt jo!"
Pikku-Sami ryntäsi joulukuuselle, jonka alla kimalteli kasa lahjapaketteja ja katseli niitä silmät tuikkien.
Perinteiden mukaisesti Joulupukki oli käynyt viime yönä vaikka muualla Suomessa Joulupukki kävikin vasta illalla.
Samilla ei ollut lupaa avata joululahjojaan ennen jouluateriaa. Siis ainakaan kuusen alla olevia. Joka vuosi äiti ja isä nimittäin olivat piilottaneet yhden joululahjan jonnekin talon alakertaan ja Sami saisi avata sen heti kun löytäisi sen.
Joskus äiti jätti takan reunalle vihjeen. Vihje johdatti Samin seuraavalle vihjeelle ja siitä aina eteenpäin lahjan olinpaikalle. Sami ryntäsi takalle ja kurkotti varpailleen nähdäkseen oliko siellä mitään. Ja olihan siellä!
Sami kurkotti käteensä pienen nallen, joka oli peräisin hänen lelulaatikostaan.
Sami kipitti heti portaille, jotka johtivat yläkertaan hänen huoneeseensa ja melkein törmäsi kalsareillaan tallustelevaan isään, joka haukotteli leveästi.
"Wouuu, missä palaa?" isä naurahti ja kaappasi Samin syliinsä.
Sami hymyili innoissaan eikä meinannut pysyä housuissaan.
"Minun täytyy löytää piilolahja!" Sami kuiskasi ihan kuin joku voisi kuunnella seinien ulkopuolella ja varastaa lahjan hänen nenänsä edestä.
"Vai niin", isä hykersi. "Joko tiedät missä lahja on?" isä kysyi.
"Melkein!" Sami hihkaisi nyt jo kovempaa ja rimpuili isän sylistä pois.
Isä laski pojan alas ja Sami ryntäsi yläkertaan isän mennessä alas keittämään kahvia.
Huoneeseensa johtavassa käytävässä Sami vielä törmäsi äitiin, joka oli menossa alas keittämään riisipuuroa.
"No, mihin on kiire?" äiti kysyi.
"Piilolahja!" Sami vain huusi ja ryntäsi äidin ohitse huoneeseensa ehtimättä selittää enempää.
Vihdoin hän pääsi huoneeseensa ja ryntäsi saman tien puiselle arkulle, jossa hän säilytti kaikkia lelujaan.
Hän heitteli leluja lattialle yksi toisensa jälkeen ja etsi sieltä jotain sinne kuulumatonta esinettä.
Viimein hän heitti viimeisenkin legon palasena lattialle ja istahti pettyneenä lattialle. Ei kai äiti ollut unohtanut laittaa tänne vihjettä? Sami oli jo nousemassa tuimasti ylös ja lähdössä alakertaan tivaamaa äidiltä vastausta kun huomasi bionicle -laatikostaan pilkistävän jotain kultaista.
Sami syöksyi purkille kiitollisena. Ei äiti tietenkään unohtaisi!
Hän kaatoi purkin koko sisällön lattialle ja poimi käteensä bioniclen palojen seasta kultaisen joulukuusen koristeen.
Innoissaan Sami puristi koristeen nyrkkiinsä ja syöksyi ulos huoneesta takaisin alakertaan unohtaen kokonaan kaikki lelunsa lattialle.
Hän pomppi portaat alas kaksi kerrallaan ja syöksyi joulukuuselle, josta koriste tietenkin oli.
Hän pyöri ympäri joulukuusta, etsien jotain omituista, jonkinlaista vihjettä. Isä ilmestyi olohuoneeseen.
"No, edistyykö hyvin, pikku salapoliisi?" tämä kysyi ja istahti nojatuoliin takkatulen loimuun.
"Jep!" Sami sanoi ponnekkaasti.
Keittiöstä kantautui joulupuuron porina. Sitten Sami bongasi sen kuusen alimmilta oksilta ja repäisi sen irti niin, että koko kuusi vavahti hieman.
"No, varovasti!" isä rauhoitteli ja tasasi kuusen keikunnan.
Sami pystyi hillitsemään intoaan sen verran, että ripusti kuusenkoristeen vihreälle oksalle kunnes sitten katsoi tarkemmin käteensä saanutta seuraavaa vihjettä.
Se oli valkoinen kirjekuori. Samilla ei ollut aavistustakaan mitä se voisi tarkoittaa ja olisi halunnut kysyä isältä, mutta päätti että hänen oli löydettävä lahja kokonaan omin avuin!
Niinpä hän pähkäili ja mietti, kun isä alkoi sytyttää takkaan tulta peittäen virnistyksensä, jota Sami ei huomannut.
Sitten Samilla välähti ja juoksi eteiseen.
"Sami, puuro on kohta valmista!" äiti huusi, mutta Sami tuskin kuuli. Hän työnsi kengät jalkaansa ja avasi oven lukosta.
"Sami, tuohan aamulehti samalla", isä huusi juuri kun ovi pamahti kiinni.
Äiti tuli olohuoneeseen isän seuraksi.
"Hän on niin suloinen", äiti sanoi.
Samaan aikaan pihalla Sami oli jo rynnännyt postilaatikolle ja siellä se oli! Uunituoreen aamulehden vieressä ja oli punaiseen joulupaperiin kääritty neliskanttinen paketti.
Sami koppasi sen kiireesti käteensä ja päästi postilaatikon kannen putoamaan alas.
Hän tuskin malttoi olla repimättä sitä auki siinä pihalla lumen sataessa hiutaleina hänen päälleen.
"Mikäs sinulla siinä on?" kysyi naapuri, joka oli tullut hakemaan omaa aamulehteään.
"Piilolahja!" Sami huohotti innostuksissaan. Hän saisi kohta hermoromahduksen, niin intopiukkana hän oli.
"Vai niin", naapuri hymyili. "Hyvää joulua, sano sinne äidille ja isällekin!"
Sami kiitti ja nyökkäsi ja juoksi sitten takaisin sisään suoraan olohuoneeseen.
Äiti ja isä istuivat sohvalla ja katselivat televisiosta joka vuosi tulevaa Lumiukkoa.
"Mikäs sinulla siinä on?" kysyi äitikin yhtä lailla kuin naapuri muka tietämättä.
"Piilolahja! Minä löysin sen!"
"Erinomaista!" äiti hihkaisi. "Meidän pikku etsivä!"
"Saanhan avata sen jo?" Sami kysyi.
"Tietenkin, sehän on tarkoitus", äiti sanoi.
Sami istahti pehmeälle Kashmir-matolle ja alkoi repiä paperia lahjansa päältä.
"Vau!" hän kiljaisi kun viimeinenkin narun pätkä putosi lahjan päältä.
"Kiitoskiitoskiitoskiitos!" Sami ulvoi ja hyökkäsi halaamaan vanhempiaan.
Paketista oli paljastunut uusinta huutoa oleva Night Knights - keräilysarjan uusimmat keräilyhahmot.
"Noniin, mennäänpäs riisipuurolle ja katostaan kuka saa mantelin", äiti sanoi ja nauroi lempeästi kun Sami ryntäsi edellä keittiöön ja istutti pöytään myös uudet Ritarinsa.
"Hyvää joulua!" Sami hihkui ja äidin sydäntä se lämmitti vaikkei hän ollutkaan varma sanoiko Sami sen vanhemmilleen vai Ritareilleen.
23. luukku
Aatonaatto
"Ja nyt kaikki lapset lähtevät tunniksi pitkälle kävelylle!" äiti huusi television pauhun yli. Sillä oli toivottu vaikutus sillä televisio hiljentyi ja lapset jähmettyivät tuijottamaan vanhempiaan.
Hiljaisuutta ei kestänyt kahta sekuntia kun melu puhkesi uudelleen.
"Ei me haluta -"
"Äiti kiltti -"
"Eikö me voitais -"
Äiti kohotti kätensä ja lapset vaikenivat.
"Ette voi, raikas ilma tekee teille hyvää, sillä välin kun isä ja minä järjestelemme joulua täällä!"
Lapset mutristelivat suutaan.
"Mitä te muka vielä teette, siivosittekin jo eilen", Saku, vanhin, sanoi suivaantuneena.
"Meillä jäi peli kesken."
"Minulla ja isällä on hommia ja jos minä sanon, että te lähdette ulos, niin te lähdette!" äiti napautti.
"Lähtekää vaikka luistelemaan, kaikki neljä", hän vielä ehdotti kun lapset ristivät kädet mielenosoituksellisesti rinnalleen.
"Entä Milja, jääkö se tänne?"
Äiti katsoi nuorimmaistaan, joka pureskeli vauvan purulelua leikkikehässään.
"Emmehän me voi häntä teillekään antaa mukaan, siitä ei tulisi yhtään mitään", äiti sanoi ja meni eteiseen.
"teidän ei tarvitse olla kuin tunti!" hän huikkasi eteisestä ja alkoi heitellä ulkovaatteita lattialle heidän neljälle pojalleen.
Mutisten ja hyvin vastahakoisesti pojat alkoivat vetää haalareita päälleen ja marssivat ulos luistimet olallaan.
"Huh", äiti sanoi ja kääntyi mieheensä päin. "Saatiinpa ne jaloista."
Isä myötäili nyökkäillen.
"Mutta nyt on parasta alkaa paketoida lahjoja ennen kuin he tulevat. Laita ovi varmuuden vuoksi lukkoon, niin he pimputtavat ennen kuin tulevat."
Äiti riensi laittamaan oven lukkoon ja meni sitten nostamaan Miljan leikkikehästä.
"Noniin, tulepas, äidin pikku höpönassu, paketoidaan vähän lahjoja."
Jouluaaton aatto oli vanhemmille yhtä piinaa. Äiti sai lahjapaperista ainakin kolme viiltohaavaa ja joutui koko ajan pomppimaan laastarikaapilla. Jotkut lahjat taas eivät tuntuneet suostuvan ollenkaan menevän pakettiin, sillä ne olivat joko hankalan muotoisia tai liian kulmikkaita ja kaikki paperit repesivät.
Isä joutui hakemaan naapurilta uuden rullan lahjapaperia.
Vihdoin kaikki lahjat kuitenkin oli paketoitu ja vielä oli noin viisitoista minuuttia aikaa ennen kuin pojat ilmestyisivät takaisin. Miljakin oli nukahtanut leikkikehäänsä. Äiti ei raaskinut - ja suoraan puhuen hän ei olisi oman mielenrauhansakaan vuoksi viitsinyt - herättää häntä.
Äiti ja isä rojahtivat yhdessä sohvalle ja lämmittelivät takkatulen loimussa.
"Koko homma palkitaan huomenna kun saamme katsella lasten iloisia ilmeitä", isä lohdutti ja kiersi kätensä äidin hartioille.
Äiti hymyili.
"Niin", hän myönsi ja hetken he vain tuijottivat takkatulta.
Sitten ovikello soi.
"Äiti! Saammeko me jo tulla!" Saku huusi oven takaa.
Äiti huokaisi.
24. luukku
Lahjapaketin etsintää
Joulukuusi loisti täynnä kultaisia ja hopeisia joulunauhoja, punaisia palloja, hopeanhohtoisia enkeleitä, punapukuisia joulupukkeja sekä tietenkin latvassa loistava tähti joka tuntui hehkuvan kirkkauttaan koko huoneeseen.
Kynttilät kuusen oksilla hehkuivat valoa huoneeseen, joka oli muuten pimeänä.
Takassa hehkuivat vielä muutamat punahehkuiset hiilet.
Tunnelmaa huoneessa ei voinut edes kuvata sanoin. Se oli lempeä ja lämmin, hyvin jouluinen.
Pian kuitenkin kuuluivat huoneen ulkopuolelta askeleet ja valot räpsäytettiin päälle.
"Äiti! Isä! Joulupukki on käynyt jo!"
Pikku-Sami ryntäsi joulukuuselle, jonka alla kimalteli kasa lahjapaketteja ja katseli niitä silmät tuikkien.
Perinteiden mukaisesti Joulupukki oli käynyt viime yönä vaikka muualla Suomessa Joulupukki kävikin vasta illalla.
Samilla ei ollut lupaa avata joululahjojaan ennen jouluateriaa. Siis ainakaan kuusen alla olevia. Joka vuosi äiti ja isä nimittäin olivat piilottaneet yhden joululahjan jonnekin talon alakertaan ja Sami saisi avata sen heti kun löytäisi sen.
Joskus äiti jätti takan reunalle vihjeen. Vihje johdatti Samin seuraavalle vihjeelle ja siitä aina eteenpäin lahjan olinpaikalle. Sami ryntäsi takalle ja kurkotti varpailleen nähdäkseen oliko siellä mitään. Ja olihan siellä!
Sami kurkotti käteensä pienen nallen, joka oli peräisin hänen lelulaatikostaan.
Sami kipitti heti portaille, jotka johtivat yläkertaan hänen huoneeseensa ja melkein törmäsi kalsareillaan tallustelevaan isään, joka haukotteli leveästi.
"Wouuu, missä palaa?" isä naurahti ja kaappasi Samin syliinsä.
Sami hymyili innoissaan eikä meinannut pysyä housuissaan.
"Minun täytyy löytää piilolahja!" Sami kuiskasi ihan kuin joku voisi kuunnella seinien ulkopuolella ja varastaa lahjan hänen nenänsä edestä.
"Vai niin", isä hykersi. "Joko tiedät missä lahja on?" isä kysyi.
"Melkein!" Sami hihkaisi nyt jo kovempaa ja rimpuili isän sylistä pois.
Isä laski pojan alas ja Sami ryntäsi yläkertaan isän mennessä alas keittämään kahvia.
Huoneeseensa johtavassa käytävässä Sami vielä törmäsi äitiin, joka oli menossa alas keittämään riisipuuroa.
"No, mihin on kiire?" äiti kysyi.
"Piilolahja!" Sami vain huusi ja ryntäsi äidin ohitse huoneeseensa ehtimättä selittää enempää.
Vihdoin hän pääsi huoneeseensa ja ryntäsi saman tien puiselle arkulle, jossa hän säilytti kaikkia lelujaan.
Hän heitteli leluja lattialle yksi toisensa jälkeen ja etsi sieltä jotain sinne kuulumatonta esinettä.
Viimein hän heitti viimeisenkin legon palasena lattialle ja istahti pettyneenä lattialle. Ei kai äiti ollut unohtanut laittaa tänne vihjettä? Sami oli jo nousemassa tuimasti ylös ja lähdössä alakertaan tivaamaa äidiltä vastausta kun huomasi bionicle -laatikostaan pilkistävän jotain kultaista.
Sami syöksyi purkille kiitollisena. Ei äiti tietenkään unohtaisi!
Hän kaatoi purkin koko sisällön lattialle ja poimi käteensä bioniclen palojen seasta kultaisen joulukuusen koristeen.
Innoissaan Sami puristi koristeen nyrkkiinsä ja syöksyi ulos huoneesta takaisin alakertaan unohtaen kokonaan kaikki lelunsa lattialle.
Hän pomppi portaat alas kaksi kerrallaan ja syöksyi joulukuuselle, josta koriste tietenkin oli.
Hän pyöri ympäri joulukuusta, etsien jotain omituista, jonkinlaista vihjettä. Isä ilmestyi olohuoneeseen.
"No, edistyykö hyvin, pikku salapoliisi?" tämä kysyi ja istahti nojatuoliin takkatulen loimuun.
"Jep!" Sami sanoi ponnekkaasti.
Keittiöstä kantautui joulupuuron porina. Sitten Sami bongasi sen kuusen alimmilta oksilta ja repäisi sen irti niin, että koko kuusi vavahti hieman.
"No, varovasti!" isä rauhoitteli ja tasasi kuusen keikunnan.
Sami pystyi hillitsemään intoaan sen verran, että ripusti kuusenkoristeen vihreälle oksalle kunnes sitten katsoi tarkemmin käteensä saanutta seuraavaa vihjettä.
Se oli valkoinen kirjekuori. Samilla ei ollut aavistustakaan mitä se voisi tarkoittaa ja olisi halunnut kysyä isältä, mutta päätti että hänen oli löydettävä lahja kokonaan omin avuin!
Niinpä hän pähkäili ja mietti, kun isä alkoi sytyttää takkaan tulta peittäen virnistyksensä, jota Sami ei huomannut.
Sitten Samilla välähti ja juoksi eteiseen.
"Sami, puuro on kohta valmista!" äiti huusi, mutta Sami tuskin kuuli. Hän työnsi kengät jalkaansa ja avasi oven lukosta.
"Sami, tuohan aamulehti samalla", isä huusi juuri kun ovi pamahti kiinni.
Äiti tuli olohuoneeseen isän seuraksi.
"Hän on niin suloinen", äiti sanoi.
Samaan aikaan pihalla Sami oli jo rynnännyt postilaatikolle ja siellä se oli! Uunituoreen aamulehden vieressä ja oli punaiseen joulupaperiin kääritty neliskanttinen paketti.
Sami koppasi sen kiireesti käteensä ja päästi postilaatikon kannen putoamaan alas.
Hän tuskin malttoi olla repimättä sitä auki siinä pihalla lumen sataessa hiutaleina hänen päälleen.
"Mikäs sinulla siinä on?" kysyi naapuri, joka oli tullut hakemaan omaa aamulehteään.
"Piilolahja!" Sami huohotti innostuksissaan. Hän saisi kohta hermoromahduksen, niin intopiukkana hän oli.
"Vai niin", naapuri hymyili. "Hyvää joulua, sano sinne äidille ja isällekin!"
Sami kiitti ja nyökkäsi ja juoksi sitten takaisin sisään suoraan olohuoneeseen.
Äiti ja isä istuivat sohvalla ja katselivat televisiosta joka vuosi tulevaa Lumiukkoa.
"Mikäs sinulla siinä on?" kysyi äitikin yhtä lailla kuin naapuri muka tietämättä.
"Piilolahja! Minä löysin sen!"
"Erinomaista!" äiti hihkaisi. "Meidän pikku etsivä!"
"Saanhan avata sen jo?" Sami kysyi.
"Tietenkin, sehän on tarkoitus", äiti sanoi.
Sami istahti pehmeälle Kashmir-matolle ja alkoi repiä paperia lahjansa päältä.
"Vau!" hän kiljaisi kun viimeinenkin narun pätkä putosi lahjan päältä.
"Kiitoskiitoskiitoskiitos!" Sami ulvoi ja hyökkäsi halaamaan vanhempiaan.
Paketista oli paljastunut uusinta huutoa oleva Night Knights - keräilysarjan uusimmat keräilyhahmot.
"Noniin, mennäänpäs riisipuurolle ja katostaan kuka saa mantelin", äiti sanoi ja nauroi lempeästi kun Sami ryntäsi edellä keittiöön ja istutti pöytään myös uudet Ritarinsa.
"Hyvää joulua!" Sami hihkui ja äidin sydäntä se lämmitti vaikkei hän ollutkaan varma sanoiko Sami sen vanhemmilleen vai Ritareilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti