5. luukku

~Kuva edelleen we♥it:stä :) ~

Piparkakkutalo

Joulumuori hyräili iloisesti "kulkuset"-laulua touhutessaan keittiössä jouluherkkuja. Pitihän ahkerat tontut ja joulupukki pitää kylläisinä kaiken aherruksensa keskellä.
Hän kaulitsi paraikaa itse valmistamaansa piparkakkutaikinaa eri muotoisiksi pipareiksi. Kun yksittäiset pipari olivat valmiita ja uunissa hän kävi itsensä piparkakkutalon kimppuun.
Hänen leipomisensa kuitenkin keskeytyi kun kaksi aloittelija tonttua ryntäsi keittiöön hieman hädissään.
"Muori auta! Tiuku löi vahingossa vasaralla sormeensa ja se on ihan violetti!"
Muori henkäisi ja lopetti leipomisen kävellen tonttujen luo.
"Voihan herttinen! Siellä pajalla pitää olla todella varovainen. EI tässä hätää, laitetaan siihen vähän kylmää ja laastari. Istupas tuohon", hän ohjeisti Tiukua.
Tiuku totteli kuuliaisesti hiljaa nyyhkäisten. Muori kävi hakemassa pakastimesta kylmän geelipussin ja laittoi sen pyyhkeen sisään minkä jälkeen painoi sen varovasti Tiukun sormelle.
"Pidä sitä siinä hetki, niin käyn hakemassa sinulle laastarin", Muori sanoi Tiukulle hymyillen ja lähti käymään viereisessä huoneessa Joulupukin toimistossa.
Se oli tyhjä sillä Joulupukki oli luultavasti tallissa ruokkimassa poroja.
Hän meni viralliselle lääkekaapille, otti sieltä joulunpunaisen laastarin ja meni takaisin keittiöön.
"Kas tässä", hän sanoi ja laittoi laastarin Tiukun sormeen. "Tekisikö teidän hiukan mieli glögiä?" hän kysyi vielä ystävällisesti.
Tontut nyökkäsivät.
Muori kääntyi hellan puoleen valmistamaan glögiä, mutta katsoi vielä olkansa yli kysymään toiselta tontulta:
"Tanelihan sinä olit eikö niin?"
Tämä nyökkäsi.
"Niin arvelinkin", muori sanoi. "Jo pelkästään Joulupukin pajassa on monta sataa tonttua töissä ja koko Korvatunturin kylässä on lähemmäs tuhat tonttu-asukasta, mutta muistan kaikki vielä näin vanhuudenkin päivilläni. Tehän olitte puutyöosastolla, kokoamissektorissa, jos oikein muistan?"
Tontut nyökkäsivät taas ja silloin uuni kilahti.
"Aah, piparit ovat valmiita", muori sanoi ja nosti piparit varovasti uunista pöydälle jäähtymään. "Ottakaa toki, mutta varokaa, ne ovat kuumia."
Tontut tekivät työtä käskettyä ja kun muori kaatoi heille vielä lämmintä glögiä kuppeihin he joivat ahnaasti.
"Voi muori, sinua parempaa leipuria ei koko maailmasta löydy!" Taneli huokaisi autuaasti mutustaessaan jo viidettä pipariaan. Hän oli kurottamassa ottamaan kuudetta, kun Tiuku läppäisi hänen kätensä pois.
"Säästä muillekin, näitä täytyy jäädä iltapalalle!" hän tuiskahti.
Taneli näytti hieman nololta kunnes sitten äkkäsi valmistumaisillaan olevan piparkakkutalon.
"Oi, teet piparkakkutaloa! Saanko auttaa?" Taneli kysyi innoissaan.
Muori hymyili, mutta sanoi kuitenkin:
"Teidän olisi varmaan paras palata töihin, muut taitavat tarvita jo teidän panostustanne. Minä selviän täällä keittiössä ihan hyvin."
Tontut nyökkäsivät, kulauttivat loput glögit kurkkuunsa, kiittivät pipareista ja lähtivät sitten takaisin hommiinsa.
Kun tontut olivat poistuneet huoneesta muori saattoi vielä kuulla Tiukun tiuskaisevan:
"Hienosti tehty neropatti!"
Muori vain hymyili ja jatkoi keskenjäänyttä piparkakkutalon valmistus operaatiotaan.
Hän ei ehtinyt jatkaa töitään kun kymmenisen minuuttia kun keittiön ovesta tupsahti lauma kirkuvia ja nauravia polvenkorkuisia tonttulapsia.
He kiersivät lähtivät juosten kiertämään pöytää tuupaten sitä hieman ja muori sai juuri pelastettua kaatumaisillaan olevan kynttilän kun sisään ryntäsi tonttunainen huutaen:
"Lapset ei! Älkää häiritkö muoria, hänellä on kiire. Voi, anteeksi hirveästi muori, he vain karkasivat..." nainen läähätti, lasten hajaantuessa eri suuntiin.
Muori muisteli naisen nimeksi Tuulikki.
Tuulikki lähti juosten lasten perään kiljuen:
"Tomi, älä koske siihen veitseen! Tytti, ulos sieltä kaapista! Timi, älä kasta sitä hattivattia taikinaan! Tuisku älä syö muorin pipareita! Tiia, älä lyö muoria kastelukannulla!"
Kaksikätiseksi tontuksi Tuulikki sai ihmeen hyvin koko lapsilauman kainaaloonsa ja lähti raahaamaan näitä ulos.
"Anteeksi hirveästi häiriöstä muori, syvimmät anteeksi pyyntöni, näin ei enää tule tapahtumaan..."
Muori nosti käden pystyyn hiljentääkseen Tuulikin.
"Ei se mitään", hän sanoi ja jatkoi piparinvalmistustaan konkkaronkan lähdettyä.
Pitkän aikaa muori sai ahertaa ilman keskeytystä ja kun viimein kaikki palat oli liimattu toisiinsa kiinni ja koristeltu nonparelleilla ja kuorrutteilla, olikin jo iltapalan aika.
Keittiötontut olivat onneksi kattaneet pöydän iltapalaa varten ja enää puuttui vain itse muori ja piparkakkutalo.
Kun hän viimein astui luomuksensa kanssa kynttilöiden valaisemaan huoneeseen, koko tonttupaja oli paikalla.
Kaikki alkoivat vuolaasti ihastella muorin herkullisia ruokia ja ihastella pian saatavaa piparkakkutaloa.

Aina ei ollut aivan helppoa olla Joulumuori, mutta oli se ehdottoman palkitsevaa.