~Kuva We♥it:stä edelleen~
Lämmin joulu
Kun äiti kerran saa päähänsä jotain, se on sillä menoa. Äiti on saanut monesti yhtäkkisiä päähänpistoja eikä isällä saatikka sitten meillä lapsilla ole ollut vastaansanomista.
Kerran loukattuaan jalkansa pestessään ikkunoita kun hän oli pudonnut jakkaralta, äiti oli päättänyt palkata siivoojan. Meillä olikin käynyt siivooja melkein vuoden - kunnes äiti oli löytänyt pölykoirayhdyskunnan sänkynsä alta ja siivooja oli saanut lähteä äidin ottaessa ohjat taas käsiinsä.
Toisen kerran äiti taas oli ollut yksin kotona lukemassa MeNaiset-lehteä, jossa naisia oli kehotettu pitämään puolensa miesten maailmassa ja äiti oli saanut idean lähteä pitämään mielenosoitusta keskuspuistoon naisten palkan nostamiseksi. Kuitenkin kaikeksi harmiksi äiti oli unohtanut ilmoittaa siitä poliisille ja saanut melkein sakot. Mutta jotenkin äiti oli päässyt pälkähästä. Ehkä hänellä oli suhteita.
Meidän perheen lapset pelkäsivät äitiä enemmän kuin isää. Jos huone ei ollut siivottu kun äiti tuli väsyneenä töistä kotiin, niin ei hyvä heilunut.
Isän kanssa me usein katsottiin jalkapalloa neljään pekkaan pelkissä kalsareissa - kunnes äiti tuli kotiin ja halusi nähdä Täydelliset naiset.
Joten kun äiti tänä vuonna talven tullessa oli liukastunut liukkaalla tiellä ja melkein murtanut taas jalkansa ja päättänyt lähteä Floridaan jouluksi palmujen alle, ei kukaan ollut uskaltanut sanoa poikkipuolista sanaa. Vaikka henkilökohtaisesti uskon, ettei ketään ollut haitannut lähteä koko joulukuuksi Floridaan auringon paahteeseen.
Olin itse asiassa todella tyytyväinen, sillä koko elin aikainen unelmani oli ollut päästä USA:han.
Pakattuamme laukut, äidin varattua erittäin kalliin äkkilähdön ("MINÄ en välitä vaikka joutuisimme elinikäisiin velkoihin tämän takia, haluan pois tästä kylmästä!" oli äiti tiuskaissut isän huomautettua asiasta) ja isoveljeni jouduttuaan pakkaamaan perheemme kuopuksen laukun uudelleen tämä yritettyään tunkea keinuhevosensa matkalaukkuunsa, olimme viimein lentokoneessa kohti Floridan lämpöä.
Kone laskeutui ja me menimme hotelliin, josta äiti oli henkilökohtaisesti varannut meille huoneen.
Isä, minä ja isoveljeni olisimme heti halunneet käydä testaamassa hotellin uima-allasta ja aurinkotuoleja, mutta äiti halusi välttämättä käydä vierailemassa
Meitä se ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mutta kiltisti me miehet laitoimme rantaläpsyt ja sarjakuvalehdet takaisin matkalaukkuun ja sen sijaan laitoimme aurinkolasit silmille ja hatun päähän, sekä runsaasti aurinkovoidetta herkille olkapäillemme.
Sitten me lähdimme bussilla kohti Key Westiä.
Päivä oli melko tylsä. Kohokohta oli se, kun löysin koiran kaivamasta kuopasta aidon intiaaninluun, mikä sitten paljastuikin kanankoiveksi.
Saimme me sentään jätskit, sillä äiti oli tullut hyvälle tuulelle lipevännäköisen oppaan kehuttua hänen kaunista ulkonäköään ja sulavia linjojaan. Tosin äiti ei ollut koskenutkaan jätskiin sen jälkeen.
Lopulta äiti suostui lähtemään bussilla takaisin hotellille - sen jälkeen kun opas oli säihkyvällä pepsodent-hymyllään houkutellut äidin ostamaan muutaman rihkaman matkamuistomyymälästä.
Itsenäisyyspäivänä äiti olisi halunnut katsoa Linnan juhlat netistä, mutta netti ei toiminut. Joten äiti ryntäsi kiihtyneenä aulaan pelkässä aamutakissa ja vaaleanpunaisissa tohveleissa vaatimaan nettiyhteyttä huoneeseemme.
Saimme sen lopulta äidin muutaman kohtauksen ja arvoihin vetoamisen jälkeen.
Vaikka sen jälkeen emme enää isän kanssa kehdanneet lähteä huoneesta ilman hattua ja aurinkolaseja.
Jouluaattona äiti kieltäytyi syömästä perinteisiä jouluherkkuja vaan halusi jätskiä ja fish and chipsejä.
Me emme sanoneet vastaan. En erityisemmin pitänyt jouluruuasta vaikka kinkku olikin hyvää.
Lahjat me sentään saimme.
Tämänvuotinen joulu oli erilainen, mutta oikein mukava.
Odotan innolla mitä äiti keksii ensi vuodeksi.
Lämmin joulu
Kun äiti kerran saa päähänsä jotain, se on sillä menoa. Äiti on saanut monesti yhtäkkisiä päähänpistoja eikä isällä saatikka sitten meillä lapsilla ole ollut vastaansanomista.
Kerran loukattuaan jalkansa pestessään ikkunoita kun hän oli pudonnut jakkaralta, äiti oli päättänyt palkata siivoojan. Meillä olikin käynyt siivooja melkein vuoden - kunnes äiti oli löytänyt pölykoirayhdyskunnan sänkynsä alta ja siivooja oli saanut lähteä äidin ottaessa ohjat taas käsiinsä.
Toisen kerran äiti taas oli ollut yksin kotona lukemassa MeNaiset-lehteä, jossa naisia oli kehotettu pitämään puolensa miesten maailmassa ja äiti oli saanut idean lähteä pitämään mielenosoitusta keskuspuistoon naisten palkan nostamiseksi. Kuitenkin kaikeksi harmiksi äiti oli unohtanut ilmoittaa siitä poliisille ja saanut melkein sakot. Mutta jotenkin äiti oli päässyt pälkähästä. Ehkä hänellä oli suhteita.
Meidän perheen lapset pelkäsivät äitiä enemmän kuin isää. Jos huone ei ollut siivottu kun äiti tuli väsyneenä töistä kotiin, niin ei hyvä heilunut.
Isän kanssa me usein katsottiin jalkapalloa neljään pekkaan pelkissä kalsareissa - kunnes äiti tuli kotiin ja halusi nähdä Täydelliset naiset.
Joten kun äiti tänä vuonna talven tullessa oli liukastunut liukkaalla tiellä ja melkein murtanut taas jalkansa ja päättänyt lähteä Floridaan jouluksi palmujen alle, ei kukaan ollut uskaltanut sanoa poikkipuolista sanaa. Vaikka henkilökohtaisesti uskon, ettei ketään ollut haitannut lähteä koko joulukuuksi Floridaan auringon paahteeseen.
Olin itse asiassa todella tyytyväinen, sillä koko elin aikainen unelmani oli ollut päästä USA:han.
Pakattuamme laukut, äidin varattua erittäin kalliin äkkilähdön ("MINÄ en välitä vaikka joutuisimme elinikäisiin velkoihin tämän takia, haluan pois tästä kylmästä!" oli äiti tiuskaissut isän huomautettua asiasta) ja isoveljeni jouduttuaan pakkaamaan perheemme kuopuksen laukun uudelleen tämä yritettyään tunkea keinuhevosensa matkalaukkuunsa, olimme viimein lentokoneessa kohti Floridan lämpöä.
Kone laskeutui ja me menimme hotelliin, josta äiti oli henkilökohtaisesti varannut meille huoneen.
Isä, minä ja isoveljeni olisimme heti halunneet käydä testaamassa hotellin uima-allasta ja aurinkotuoleja, mutta äiti halusi välttämättä käydä vierailemassa
Meitä se ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mutta kiltisti me miehet laitoimme rantaläpsyt ja sarjakuvalehdet takaisin matkalaukkuun ja sen sijaan laitoimme aurinkolasit silmille ja hatun päähän, sekä runsaasti aurinkovoidetta herkille olkapäillemme.
Sitten me lähdimme bussilla kohti Key Westiä.
Päivä oli melko tylsä. Kohokohta oli se, kun löysin koiran kaivamasta kuopasta aidon intiaaninluun, mikä sitten paljastuikin kanankoiveksi.
Saimme me sentään jätskit, sillä äiti oli tullut hyvälle tuulelle lipevännäköisen oppaan kehuttua hänen kaunista ulkonäköään ja sulavia linjojaan. Tosin äiti ei ollut koskenutkaan jätskiin sen jälkeen.
Lopulta äiti suostui lähtemään bussilla takaisin hotellille - sen jälkeen kun opas oli säihkyvällä pepsodent-hymyllään houkutellut äidin ostamaan muutaman rihkaman matkamuistomyymälästä.
Itsenäisyyspäivänä äiti olisi halunnut katsoa Linnan juhlat netistä, mutta netti ei toiminut. Joten äiti ryntäsi kiihtyneenä aulaan pelkässä aamutakissa ja vaaleanpunaisissa tohveleissa vaatimaan nettiyhteyttä huoneeseemme.
Saimme sen lopulta äidin muutaman kohtauksen ja arvoihin vetoamisen jälkeen.
Vaikka sen jälkeen emme enää isän kanssa kehdanneet lähteä huoneesta ilman hattua ja aurinkolaseja.
Jouluaattona äiti kieltäytyi syömästä perinteisiä jouluherkkuja vaan halusi jätskiä ja fish and chipsejä.
Me emme sanoneet vastaan. En erityisemmin pitänyt jouluruuasta vaikka kinkku olikin hyvää.
Lahjat me sentään saimme.
Tämänvuotinen joulu oli erilainen, mutta oikein mukava.
Odotan innolla mitä äiti keksii ensi vuodeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti