~ Hei ja anteeksi! :D En nyt eilen jaksanutkaan kirjoittaa kahdeksatta luukkua, mutta tänään tulee kaksi! Eilisen ja tämän päivän luukku! Huomenna luukku tuleekin varmaan jopäivällä :) Nauttikaa!
P.S Niiin ja kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että kuvat ovat We♥it:stä! ~
8. luukku
Joulu eläintarhassa
Kuten joulu saapuu joka maailman kolkkaan, jokaiseen maanosaan, jokaiselle ihmisille niin se saapuu myös eläimillekin. Niin villeille ja vapaille kuin ihmisten lemmikeille kuin eläintarhankin eläimille.
Juhlinta on joka maassa vähän erilaista, niin kuin meillä ihmisilläkin. Yhdysvalloissa esimerkiksi kaikki pikku Fifi-puudelit ruokitaan oikein herkullisella kala-aterialla ja he saavat maata omilla silkkipatjoillaan. Kiinassa uhanalaiset pandat saavat paljon bambun oksia.
Mutta kertomuksemme liittyy tänään suurimmaksi osaksi eläintarhoihin. Kun puiston hoitajat Jouluaatonaattona sulkevat eläintarhan varmistettuaan, että eläimillä on tarpeeksi ruokaa, eläinten aika koittaa.
He varmistavat, että ihmisiä ei ole lähellä, ettei kukaan näe heitä. Sitten he avaavat häkkiensä lukon. He ovat osanneet sen kautta aikain ja he voisivat milloin tahansa avata häkkinsä oven pahimman sesonki ruuhkan aikana, mutta eivät he viitsi, on liian työlästä näyttää vihaiselta.
He siis hiipivät ulos häkeistään, ja riippuen joulusta, suuntaavat aina jonkun eläimen häkille viettämään yhteistä juhlaa. Heillä on paljon ruokaa; jokainen tuo jotain omasta häkistään. Tonttulakkeja heillä ei sentään ole, mistäs ne sellaisia muka saisivat? Eläitarhan hoitajat olivat pystyttäneet isolle aukealle joulkuusen, lähinnä vieraiden iloksi.
Sitten he kaikki yhdessä juhlivat koko eläintarhan mitalta viettäen aikaansa häkeissä ja aitauksissa ja välillä herkkusuisimmat livahtavat jäätelöbaariin haukkaamaan muutaman pallon. Apinakin oli jostain löytänyt, varmaankin jonkun pikkulapsen, lenkkitossut ja tepasteli niillä innoissaan.
he juhlivat yötä myöten, kunnes yhdenkään tiikerin tai lumileopardin vatsaan ei mahdu enää pisaraakaan ruokaa ja hiipivät takaisin omiin häkkeihinsä työntäen ne lukkoon.
Kun seuraavana aamuna taas eläintenhoitajat saapuvat töihin, näillä ei ole mitään aavistusta eläinten öisistä puuhista.
9. luukku
Kasperi halusi kovasti vähintäänkin SM-tasolle kilpailemaan ja hän oli päättänyt ahkerasti treenata tänä vuonna, jotta voisi ensi vuodeksi hakea junnukisaan.
Isän ostettua lasketteluliput ja hurautettua pois luvattuaan hakea heidät kolmen tunnin päästä, he lähtivät kohti laskettelurinteitä ja -hissejä.
"Kuule Peppi", Kasperi sanoi ja kumartui katsomaan Pepin jäänsinisiin silmiin.
"Minä menen hyppyrimäkeä niin laske sinä tuota toista", hän sanoi ja osoitti loivaa rinnettä. Sitten hän jatkoi:
"Muista laskea varovasti ja odota minua hisseillä, okei?"
Peppi nyökkäsi niin ponnekkaasti, että pähkinänruskeat hiukset heilahtivat.
"Hyvä. ole varovainen", Kasperi sanoi ja kääntyi kohti hyppyreitä Pepin lähtiessä tökkimään sauvoillaan toiseen suuntaan.
Kasperin laski lasit silmilleen, laittoi toisenkin jalkansa siteeseen ja lähti laskemaan. Kuinka hän rakastikaan laskettelemista! Sitä tunnetta kun saa kiitää niin kovaa kuin haluaa, tuuli viistää kasvoja ja käännökset ja hypyt onnistuvat. Kuinka hän rakastikaan kaikkea sitä!
Niinpä hän koukisti jalkojaan ja valmistautui hyppäämään nollien lämmittelyksi, kun hän huomasi silmäkulmastaan liikettä. Joku älyvapaa pikkupentu oli pudottautunut hissistä suoraan hyppyririnteeseen ja lasketteli nyt aivan autuaana hyppyrin juurella.
Kasperilla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia huutaa kakaralle varoituksia, joten hän yritti viime hetkellä kaartaa sivuun, mikä sain kuitenkin Kasperin kaatumaan ja vääntämään polvensa.
Viiltävä kipu vihlaisi läpi koko hänen jalkansa lähtien polvesta aina nilkkaan ja nivusiin asti. Kasperi ähkäisi kivusta, sillä se oli niin kova, että tuntui ettei hän saisi henkeä ollenkaan.
Pikkupoika, joka hänen eteensä oli laskenut näytti pelästyneeltä, mutta lasketteli pian pois tapahtumapaikalta. Hiton pennut!
Kasperi tiesi, ettei hyppyrin alle saanut jäädä sillä voisi tulla hengenvaarallisia tilanteita. Hän yritti hivuttautua sivuun, mutta kipu polvessa oli niin kova, että koko jalka tuntui repeytyvän polvesta alaspäin irti jos hän liikkui. Hänen silmänsä kostuivat ja samoin takapuoli kylmässä ja kosteassa rinteessä.
Onneksi joku toinen laskija oli huomannut Kasperin tuskan, sillä hän viittasi kaikkia varomaan, ettei laskisi tuosta hyppyristä ja tuli Kasperin luo.
"Sattuuko sinuun?" tämä kysyi.
Kasperi pystyi vain nyökkämään, sillä h'än pelkäsi äänensä tärisevän, jos hän puhuisi.
"Polveen", hän kähisi.
"Helkkarin pennut laskettelevat aina milloin minnekin. Minä näin tuon äskeisen kakaran. Hakekaa joku alhaalta auttajia!"
Muutama suksilla laskija lähti alas hakemaan apua, ja aika tuntui kuluvan hyvin hitaasti ja tuskaisesti. Lopulta kuitenkin moottorikelkka tuli ensiapulippu liehuen heidän luokseen ja nosti Kasperin varovasti kyytiin.
Kasperi huomasi Pepin hissien juurella kauhistuneen näköisenä tunnistettuaan isoveljensä.
"Peppi, pyytäkää hänet tänne!" Kasperi älähti sillä hänen pitäisi pitää huolta siskostaan. Ensiavustajat olivat onneksi ymmärtäväisiä ja hakivat Pepinkin mukaan lämpimään, josta he soittivat Kasperin isälle ja ambulanssille.
Kun ambulanssi saapui ja vei heidät sairaalaan heidän isänsä odotti jo siellä.
Hän pudisti päätään.
"Ei ollut minun vikani! Eräs pikkupentu lasketteli hyppyrin alle!"
"Tänä talvena ei enää lasketella", hän totesi Kasperin harmiksi. Uusi lauta saisi joutaa ullakolle kunnes hän taas pääsisi sen päälle ensi talvena.
Helvetin hyvää joululomaa vaan kaikille, Kasperi ajatteli katkerasti konkatessaan kävelykepeillä autoon Pepin tuodessa hänen lautansa.
P.S Niiin ja kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että kuvat ovat We♥it:stä! ~
8. luukku
Joulu eläintarhassa
Kuten joulu saapuu joka maailman kolkkaan, jokaiseen maanosaan, jokaiselle ihmisille niin se saapuu myös eläimillekin. Niin villeille ja vapaille kuin ihmisten lemmikeille kuin eläintarhankin eläimille.
Juhlinta on joka maassa vähän erilaista, niin kuin meillä ihmisilläkin. Yhdysvalloissa esimerkiksi kaikki pikku Fifi-puudelit ruokitaan oikein herkullisella kala-aterialla ja he saavat maata omilla silkkipatjoillaan. Kiinassa uhanalaiset pandat saavat paljon bambun oksia.
Mutta kertomuksemme liittyy tänään suurimmaksi osaksi eläintarhoihin. Kun puiston hoitajat Jouluaatonaattona sulkevat eläintarhan varmistettuaan, että eläimillä on tarpeeksi ruokaa, eläinten aika koittaa.
He varmistavat, että ihmisiä ei ole lähellä, ettei kukaan näe heitä. Sitten he avaavat häkkiensä lukon. He ovat osanneet sen kautta aikain ja he voisivat milloin tahansa avata häkkinsä oven pahimman sesonki ruuhkan aikana, mutta eivät he viitsi, on liian työlästä näyttää vihaiselta.
He siis hiipivät ulos häkeistään, ja riippuen joulusta, suuntaavat aina jonkun eläimen häkille viettämään yhteistä juhlaa. Heillä on paljon ruokaa; jokainen tuo jotain omasta häkistään. Tonttulakkeja heillä ei sentään ole, mistäs ne sellaisia muka saisivat? Eläitarhan hoitajat olivat pystyttäneet isolle aukealle joulkuusen, lähinnä vieraiden iloksi.
Sitten he kaikki yhdessä juhlivat koko eläintarhan mitalta viettäen aikaansa häkeissä ja aitauksissa ja välillä herkkusuisimmat livahtavat jäätelöbaariin haukkaamaan muutaman pallon. Apinakin oli jostain löytänyt, varmaankin jonkun pikkulapsen, lenkkitossut ja tepasteli niillä innoissaan.
he juhlivat yötä myöten, kunnes yhdenkään tiikerin tai lumileopardin vatsaan ei mahdu enää pisaraakaan ruokaa ja hiipivät takaisin omiin häkkeihinsä työntäen ne lukkoon.
Kun seuraavana aamuna taas eläintenhoitajat saapuvat töihin, näillä ei ole mitään aavistusta eläinten öisistä puuhista.
9. luukku
Rinteitä ja pentuja
Autossa istuessa oli tullut melkein kuuma, mutta kun Kasperi astui ulos autosta kolea viima puski kasvoille ja miltei tunkeutui vielä avonaisesta vetoketjusta alusvaatteisiin asti. Niinpä Kasperi laittoi vetoketjun kiinni ja kiersi auton hakemaan lumilautansa takakontista.
Hänen uutuuttaan kiiltelevä lumilautansa miltei häikäisi ja sen pinnalla olevat eriväriset graffitikuviot eivät olisi voineet olla coolimpia.
Kasperi oli erittäin tyytyväinen joululahjaksi saamaansa lautaan. Kun isä oli vielä vannottanut Kasperia pitämään huolta pikkusiskostaan Pepistä, joka oli vasta kahdeksanvuotias ja laski suksilla.
Kasperi lupasi nopeasti pitävänsä huolen siskostaan, sillä hän halusi mennä testaamaan uutta lautaansa hyppyreihin.Kasperi halusi kovasti vähintäänkin SM-tasolle kilpailemaan ja hän oli päättänyt ahkerasti treenata tänä vuonna, jotta voisi ensi vuodeksi hakea junnukisaan.
Isän ostettua lasketteluliput ja hurautettua pois luvattuaan hakea heidät kolmen tunnin päästä, he lähtivät kohti laskettelurinteitä ja -hissejä.
Kasperin oli hankala mennä hississä laudalla suksilla menevän Pepin kanssa, sillä tämän oli huomattavasti alempana, mutta isä oli vannottanut Kasperia päästämästä Peppiä silmistään.
Ja kaikeksi harmiksi hyppyrit olivat toisella puolella metsäkaistaletta ja loivempi mäki toisella puolella.
"Kuule Peppi", Kasperi sanoi ja kumartui katsomaan Pepin jäänsinisiin silmiin.
"Minä menen hyppyrimäkeä niin laske sinä tuota toista", hän sanoi ja osoitti loivaa rinnettä. Sitten hän jatkoi:
"Muista laskea varovasti ja odota minua hisseillä, okei?"
Peppi nyökkäsi niin ponnekkaasti, että pähkinänruskeat hiukset heilahtivat.
"Hyvä. ole varovainen", Kasperi sanoi ja kääntyi kohti hyppyreitä Pepin lähtiessä tökkimään sauvoillaan toiseen suuntaan.
Kasperin laski lasit silmilleen, laittoi toisenkin jalkansa siteeseen ja lähti laskemaan. Kuinka hän rakastikaan laskettelemista! Sitä tunnetta kun saa kiitää niin kovaa kuin haluaa, tuuli viistää kasvoja ja käännökset ja hypyt onnistuvat. Kuinka hän rakastikaan kaikkea sitä!
Eikä Kasperi ollut huono laskija, ei ollenkaan. Osasihan hän 50-50, gräpit, satakahdeksankymppisen, nollien, fs satakahdeksankymppisen...
Mutta paljon oli vielä parannettavaa!Niinpä hän koukisti jalkojaan ja valmistautui hyppäämään nollien lämmittelyksi, kun hän huomasi silmäkulmastaan liikettä. Joku älyvapaa pikkupentu oli pudottautunut hissistä suoraan hyppyririnteeseen ja lasketteli nyt aivan autuaana hyppyrin juurella.
Kasperilla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia huutaa kakaralle varoituksia, joten hän yritti viime hetkellä kaartaa sivuun, mikä sain kuitenkin Kasperin kaatumaan ja vääntämään polvensa.
Viiltävä kipu vihlaisi läpi koko hänen jalkansa lähtien polvesta aina nilkkaan ja nivusiin asti. Kasperi ähkäisi kivusta, sillä se oli niin kova, että tuntui ettei hän saisi henkeä ollenkaan.
Kasperi tiesi, ettei hyppyrin alle saanut jäädä sillä voisi tulla hengenvaarallisia tilanteita. Hän yritti hivuttautua sivuun, mutta kipu polvessa oli niin kova, että koko jalka tuntui repeytyvän polvesta alaspäin irti jos hän liikkui. Hänen silmänsä kostuivat ja samoin takapuoli kylmässä ja kosteassa rinteessä.
Onneksi joku toinen laskija oli huomannut Kasperin tuskan, sillä hän viittasi kaikkia varomaan, ettei laskisi tuosta hyppyristä ja tuli Kasperin luo.
"Sattuuko sinuun?" tämä kysyi.
Kasperi pystyi vain nyökkämään, sillä h'än pelkäsi äänensä tärisevän, jos hän puhuisi.
"Mihin?" mies kysyi.
Kasperi irvisti."Polveen", hän kähisi.
"Helkkarin pennut laskettelevat aina milloin minnekin. Minä näin tuon äskeisen kakaran. Hakekaa joku alhaalta auttajia!"
Muutama suksilla laskija lähti alas hakemaan apua, ja aika tuntui kuluvan hyvin hitaasti ja tuskaisesti. Lopulta kuitenkin moottorikelkka tuli ensiapulippu liehuen heidän luokseen ja nosti Kasperin varovasti kyytiin.
Kasperi huomasi Pepin hissien juurella kauhistuneen näköisenä tunnistettuaan isoveljensä.
"Peppi, pyytäkää hänet tänne!" Kasperi älähti sillä hänen pitäisi pitää huolta siskostaan. Ensiavustajat olivat onneksi ymmärtäväisiä ja hakivat Pepinkin mukaan lämpimään, josta he soittivat Kasperin isälle ja ambulanssille.
Kun ambulanssi saapui ja vei heidät sairaalaan heidän isänsä odotti jo siellä.
Hän pudisti päätään.
"Ei ollut minun vikani! Eräs pikkupentu lasketteli hyppyrin alle!"
Isä vain taputti hänen päätään ymmärtäväisenä.
Lääkäri tutki jalan ja totesi siihen polvimurtuman."Tänä talvena ei enää lasketella", hän totesi Kasperin harmiksi. Uusi lauta saisi joutaa ullakolle kunnes hän taas pääsisi sen päälle ensi talvena.
Helvetin hyvää joululomaa vaan kaikille, Kasperi ajatteli katkerasti konkatessaan kävelykepeillä autoon Pepin tuodessa hänen lautansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti