14.12.2012

10. luukku



Oli suomalaisten tonttujen virallinen pikkujoulupäivä. Kaikki metsä-, sauna-, ja vuoritontut saivat pitää vapaapäivän ja viettää railakasta pikkujoulujuhlaa, ennen kuin heidän taas pitäisi palata metsän, saunan tai vuoren hengeksi. Juhlat alkoivat jo ennen puolta päivää. Heillä oli tapana pitää limbokisoja, tietovisoja, pussihyppyä, oluen juonnin tontunmestaruuskisoja ja vaikka mitä muuta. Siellä oli tarjolla monenlaista herkkua aina jäkälästä ja puun naavasta olueen ja marjoihin. Monille seuraava päivä oli täyttä tuskaa kun he krapulassaan yrittivät auttaa metsän eläimiä tai antaa hyvät löylyt saunassa tai pitää huolta vuorieläimistä. Mutta se ei ollut mitään sen rinnalla, että he saivat pitää hauskaa sen yhden kokonaisen päivän vuodessa. Tänä vuonna ne järjesti saunatonttu Kille, jonka isäntäväki oli lähtenyt juuri sopivasti sukuloimaan siksi päiväksi. Väkeä saapui paikalle kymmenittäin ja lopulta, tasan kello kaksitoista päivällä, olivat juhlat valmiina alkamaan.
Kille kapusi itse rakentamalleen huteralle lavalle ja horjahti hieman naulojen ollessa huonosti kiinnitetyt, mutta sai itsensä pidettyä tasapainossa.
”Noniin rakkaat kanssatontut! On tullut aika juhlia taas perinteisesti vuoden kohokohtaa: pikkujoulua! Herkkuja on tuotu tänne kasoittain ja sitä on niin paljon, että kaikki täytyy syödä!” Hän kajautti mikrofoniin ja kaikki keskittivät katseensa häneen.
”Lisäksi”, hän jatkoi, ”kohta aletaan tontunmestaruuskisat, joka tänä vuonna on pussihyppy! Halukkailla on aikaa ilmoittautua puoli tuntia!”
Kille kapusi alas lavalta ennen kuin se romahtaisi ja vei ilmoittautumislapun naulalla seinään ja kynän sen viereen, jotta halukkaat voisivat kirjoittaa nimensä. Halukkaita oli niin paljon, että Kille joutui ryntäämään tonttulakki vipattaen pois vyöryvän tonttulauman alta.
Puoli tuntia myöhemmin lista oli täynnä kuin Turusen pyssy. Kille katsoi sitä melkein hengästyneenä. Onneksi pusseja oli tarpeeksi.
Hän kapusi taas hieman epäillen lavalle.
”No niin, aika on nyt loppunut ja meillä on ilmoittautuneita runsaat 25! Se on 20 enemmän kuin viime vuonna!” hän sanoi iloisesti ja yleisö nauroi. Pyydän osanottajia siirtymään ulkopuolelle keltaisten sulkunauhojen sisäpuolelle ja yleisöä sitä vastoin ulkopuolelle!”
Ihmiset alkoivat valua kukin omalle paikalleen ja Killekin kipitti tuomarin pallillensa kilpailukentän laitaan.
Tontut tuuppivat toisiaan, mutta osasivat sentään olla nätisti ja viimein kaikki osallistujat olivat maaliviivalla pusseissaan.
”Ja palkintohan on se tavanomainen; ilmaiseksi koko illan oluet!” Kille sanoi myhäillen ja nosti ruutulippunsa. ”Onnea kaikille! Paikoillanne, valmiit…. HEP!”
Alkoi kuulua kovia hurraahuutoja milloin puolisolle, pojalle tai veljelle (sillä kaikki osallistujat olivat poikia) kun osallistujat lähtivät hurjasti karjuen hyppimään kohti maaliviivaa.
”Ja tällä hetkellä näyttää, että johdossa on Huikku!” Kille kailotti mikrofoniin. ”Ei kun nyt johdon otti Tuikku!”
Sitten alkoi vilunkipeli. Kaikki tuuppivat toisiaan, mutta viimein, miltei kokonaan mustelmitta, ensimmäisenä maalin tavoitti pussihyppykonkari Ville, Killen veli.
Kille ryntäsi onnittelemaan veljeään.
”Sitten mennään juomaan päämme täyteen kuin kanat!” hän iloitsi, kiersi kätensä Villen olkapäille ja tuuletti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti