Muovinen joulukuusi kimalteli heikosti yksin nurkassa. Se oli ainoa jouluun viittaava esine pienessä kaksiossani ja se näytti säälittävältä yrittäessään loistaa valollaan. Tähti sen latvassa oli kärsinyt ja sen sakarat sojottivat joka suuntaan. En kuitenkaan olisi edes tarvinnut muita joulukoristeita, sillä tuonkin etäisesti joulukuusta muistuttavan risun olin raahannut nurkkapöydälle äidin iloksi,kun hän oli ollut toissapäivänä käymässä täällä. Enkä ollut jaksanut siivota sitä enää pois, olkoon siinä. Kyllä minä joulusta vielä lapsena tykkäsin. Intoni jouluun lopahti oikeastaan vasta teini-iässä. Tarkkaa syytä ei ole, alkoi vain ärsyttää joulun kaupallistaminen ja se kaikki hössötys. Ja nyt kun asuin aivan yksin, äiti ja isä lähtivät jouluksi Kanariansaarille ja vanhemmat sisarukseni viettivät joulunsa perheidensä parissa, sain viettää jouluni aivan kuten tahdoin. Niinpä olin kaivanut tänä aamuna CD-soittimeni ja kuunnellut koko päivän Michael Jacksonia. Minua ei kiinnostanut kuunnella joululauluja uudelleen syntyvästä Jeesus-lapsesta tai joulumaasta. Minulle riitti Popin Kuningas Michael Jackson ja pullo olutta. Että hyvää joulua vaan maailma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti