12.luukku

Joulumarkkinat olivat jokavuotinen perinne. Olivat olleet jo viisitoista vuotta, ja joka vuosi olin käynyt siellä aivan pienestä asti. Muistan elämäni ensimmäiset joulumarkkinat kun olin juuri täyttänyt viisi vuotta. Tuntuu kuin se olisi ollut vasta eilen. Joulumarkkinat olivat tänä vuonna aivan samanlaiset kuin silloin viisitoista vuotta sitten kun minä niitä ensimmäisen kerran ihastelin, kuitenkin muutamin uusin vivahtein. Joka puolella olevat pienet kojut muodostivat sokkeloita, johon pienet lapset usein varomattomina eksyivät. Jouluvalot eivät vielä olleet päällä, mutta syttyisivät heti kun alkaisi hämärtää. Läheisen kirkon portailla lauloi lapsikuoro enkelinkaavuissaan ja -siivissään joululauluja.
Nostalginen olo valtasi mieleni kun kiertelin kojuja ja tutkiskelin itse ommeltuja villasukkia ja huopanukkeja. Äiti oli ostanut meille lapsille aina joka vuosi villapaidan joululahjaksi Annastiinan kojusta. Hän oli kanta-asiakas ja sai joulualennusta. Ostin yhdestä kojusta piparkakun ja kävelin sitä mussuttaen Annastiinan kojulle.
Annastiina oli työn touhussa, sillä hän oli yksi joulumarkkinoiden tunnetuimmista villapaidan tekijöistä ja syystäkin. Villapaidat olivat upeita. Hän sai viimeisen asiakkaan palveltua ja kun tuli hetken tauko asiakkaiden virtaan, astuin lähemmäksi.
"Hei Annastiina!" toivotin.
Hän kääntyi hätkähtäen mutta ilahtuneena.
"No hei Liina, onpas kiva nähdä sinua!"
"Joko äiti on käynyt ostamassa meille villapaidat?"
Annastiina katsoi minua pilke silmäkulmassa. Hän oli ikääntynyt, vanha ja herttainen rouva, jonka mies oli kaatunut toisessa maailmansodassa. Annastiina oli todella virkeä ja hyväkuntoinen 83-vuotiaaksi.
"Tottakai hän on! Heti ensimmäisenä päivänä, jotta saa parhaimmat kappaleet. Ja ne hän kyllä sai, vaikka itse sanonkin!"
Nauroin ja Annastiina hymyili.
"No, minkälaisen minä saan?" kysyin.
Annastiina iski silmää ja napautti nenäänsä sormellaan.
"Sitä en sinulle kerro!" Hän sanoi ilkikurisesti ja kääntyi sitten termoskannunsa puoleen.
"Saisiko olla glögiä?" hän kysyi.
"Kyllä, kiitos!"
Hän kaatoi glögiä kahteen pahvimukiin ja laittoi sekaan hieman rusinoita ja manteleita. Saatuani mukin käteeni tajusin kuinka jäässä käteni olivatkaan. Glögi kuitenkin lämmitti mukavasti.
"No mitenkäs sinulla menee?" Annastiina rupatteli. "Kuulin äidiltäsi, että muutit omaan asuntoon!"
Kerroin hänelle uudesta asunnostani, yliopistosta, jossa olin aloittanut syksyllä ja uudesta paikkakunnasta, jossa olin jo oppinut kulkemaan ja viihtymään.
"Tuleehan sitä aina välillä koti-ikävä, mutta onneksi pääsen nyt jouluksi kotiin, kun alkoi lomakin eilen. Enkä tietenkään olisi voinut jättää markkinoita väliin!"
"Niin nopeasti aika kuluu, muistan kun kävit täällä ensimmäisen kerran äitisi kanssa kun olit juuri ja juuri saappaanvarren mittainen!"
Nauroin hersyvästi.
"Muistan kun olin kamalan ujo, enkä suostunut ottamaan vastaan tarjoamaasi joulutorttua!"
Annastiina hymyili.
"Niin sitä menee aika nopeasti."
Rupattelimme vielä hetken kunnes toivotin hyvät joulut ja sanoin lähteväni kotiin tervehtimään vanhempia ja pikkusisaruksia.
"Vie terveisiä!"
"Tottahan toki!"
Astelin autolleni ja ajelin rauhallisesti läpi lumisen talvimaiseman tuttua reittiä lapsuuden kotiini. Olin käynyt siellä viimeksi alkusyksystä.
Avasin oven omalla avaimellani.
"Kotona ollaan!" huikkasin iloisesti. Hetken oli hiljaista ja sitten rappusista alkoi kuulua juoksuaskelia.
"Liina! Liina!" kuului huuto monesta suusta kun koko lapsikatras ryntäsi minua kohti. Ensimmäisenä luokseni pääsi nuorin siskoni Eevi, joka oli kuusivuotias. Nostin hänet syliini ja kierähdin ympäri muutaman kerran Eevin kikattaessa.
Sitten luonani oli myös kahdeksanvuotias Eeli ja 10-vuotias Elias. 13-vuotias Larius piti hyvin perää. Viimeisenä tuli omasta huoneestaan kaksoissiskoni Laura.
Halasin kaikkia vuoronperään. Myös äiti ja isä tulivat tervehtimään. Äiti antoi suukon poskelleni ja vei minut keittiöön syömään kanakeittoa. Sisarukseni pyörivät ympärilläni ja esittelivät joululahjalistojaan ja uusia koulujuttujaan. Jaoin huomiota tasaisesti jokaiselle ja nauroimme paljon. Oli hyvä olla taas kotona.

~*~*~*~

P.S Kuvan muffinit ovat kaverini leipomia.