2. luukku

Tässä teille 2.luukku, kun ehdin koulussa hypärillä kirjoittamaan. Olkaa hyvä! :) Tämän päivän luukku tulee illalla :)

From: www.weheartit.com

Lumi vain pöllysi kun kuplavolkkari kiisi pitkin vuoripolkuja. Vauhti oli päätä huimaava ja vähän epävarmempi tonttu olisi jo varmaan tuiskahtanut lumipenkkaan, mutta ei Tolkku. Tolkulla nimittäin oli kiire, sillä hänen pitäisi viedä joulupukille päivän raportit. Lapset hänen tarkkailualueellaan olivat käyttäytyneet tänään hyvin kiltisti ja ansainneet näin plussapisteitä joululahjalistoihinsa. Huonosta käytöksestä taas saisi miinuspisteitä ja lopullinen saldo aatonaattona määräisi kuinka paljon kukin sai lahjoja. Lapset siis olivat olleet kuin pieniä enkeleitä, ellei oteta lukuun kuusivuotiaan Jeren pientä kiukkukohtausta ulos lähtiessä, sillä lapaset olivat olleet väärän väriset. Tai nelivuotiaan Jennan jäähytuoli-hetkeä, kun tämä oli lyönyt kaksikuukautista pikkuveljeään kun tämä oli tukistanut tyttöä vahingossa hiuksista. Eiväthän niin pienet lapset vielä ymmärrä.

Kaikin puolin Tolkku oli siis päiväänsä tyytyväinen, mitä nyt oli vähän myöhässä raportointikokouksesta. Hänellä oli tullut pieniä ongelmia. Tolkku oli ollut raportoimassa viimeisessä kierrettävissä olevassa talossa ja oli juuri aikonut kurkistaa ikkunasta oliko kaikki hyvin, kun perheen koira huomasi hänet ja alkoi haukkua pihalla. Tolkku oli säikähtänyt ja luiskahtanut biojäteastiaan samalla kun perheen isä oli rynnännyt katsomaan mikä koiralla oli hätänä. Pihan pitkällisen tarkastelun jälkeen isäntä oli kuitenkin onneksi todennut kaiken olevan niin kuin pitääkin, sillä tämä oli palannut sisään ja Tolkku oli pystynyt kiipeämään ulos roskapöntöstä kanamunilta ja banaaninkuorilta haisevana.

Nyt Tolkku siis kaasutteli pienenpienellä kuplavolkkarillaan jo reilusti yli sallittujen rajojen, mutta kukapa sitä nyt näkisi täällä korvatunturin pienillä vuoristopoluilla kun kaikki olivat jo kokouksessa. Tolkku painoi siis nastan lautaan ja ajoi tukka putkella yhä vain kovenevassa lumimyräkässä. Lumi piiskasi auton tuulilasia niin, että Tolkku ei meinannut enää nähdä mitään, joten hänen oli hiljennettävä vauhtia. Ihan vähän vain kuitenkin, sillä ei hän voinut olla kauheasti myöhässä!

Tuuli ja lumentulon vain yltyi ja lopulta lunta satoi miltei vaakasuoraan, eikä Tolkku nähnyt enää mitään muuta kuin ikkunaa puhtaaksi suihkivat tuulilasinpyyhkijät. Tolkku laittoi pitkät valot päälle, mutta se ei auttanut juuri mitään ja juuri sillä hetkellä auto lähti luisuun. Lumen alla oli piilinyt vaarallisen liukas jää ja nyt Tolkku ja kuplavolkku luisui ympäri ja ympäri, kerran toisensa jälkeen, kunnes tupsahti lumihankeen tienpenkalle.

Tolkku tärisi hetken autossaan ja yritti tasata hengitystään ja paikantaa kaikki ruumiinjäsenensä, että ne olivat yhä kiinni hänen ruumiissaan. Tolkku totesi kaiken olevan kunnossa säikähdystä lukuun ottamatta. Paitsi, että auto oli lumipenkassa jumissa kuin kärpänen kärpäspaperissa. Miten Tolkun nyt kävisi? Hän oli yksin ties missä keskellä lumista vuorenrinnettä. Hän paleltuisi kuoliaaksi ypöyksin, tai pahempaa, tulisi erotetuksi joulupukin tonttukaartista kokouksesta myöhästymisen takia! Mikä katastrofi!

Tolkku kompuroi vaivalloisesti ulos autostaan työntäen luminietoksia syrjään oven tieltä. Ulkona hän pystyi paremmin kartoittamaan tilanteen. Auto oli puoliksi hautautunut lumeen, mutta muuta vahinkoa ei näyttänyt käyneen. Kaikki oli ehjänä. Mutta mitä hän tekisi? Hänellä ei ollut lumilapiota mukana ja lapasetkin olivat hukkuneet jonnekin biojäteämpärin uumeniin. Tolkku veti pipoa syvemmälle, etteivät korvat paleltuisi ja tiiraili ympärilleen, jos jossain näkyisi pelastava sielu. Mutta missään ei näkynyt ketään. Hän saattoi nähdä vain lunta kaikkialla, maailma oli muuttunut valkoiseksi myräkäksi. Kaukaa hän saattoi nähdä Joulupukin pajan valojen kajastavan heikkona. Hän yritti huutaa, mutta kuka häntä, pientä eksynyttä tonttuparkaa muka kuulisi?

Tolkku alkoi hytistä ja hyppi paikallaan, jotta pysyisi lämpimänä. Hän päätti yrittää saada auton käyntiin ja pois lumesta. Tolkku työntyi takaisin autoon ja painoi kaasua niin lujaa kuin jaksoi. Mutta auto suti tyhjää, eikä liikkunut mihinkään. Auto oli edelleen puoliksi lumikinoksessa. Tolkun teki mieli purskahtaa itkuun. Näinkö hän kuolisi. Nytko olisi se kuuluisa hetki kun elämä kiitäisi filmirullan lailla silmien editse. Tolkku saattoi nähdä itsensä pienenä tonttuvauvana äidin sylissä juomassa lämmintä maitoa. Viisivuotiaana kun hän ensimmäisen kerran oli saanut tulla katsomaan Joulupukin jouluaaton lähtöparaatia. Seitsemänvuotiaana ensimmäisen tonttukoulun päivän. Kymmenenvuotiaana kun hän oli esiintynyt ensimmäisen kerran yleisölle ja unohtanut joululaulun sanat. Nyt hän kuolisi, loppu oli tullut. hyvästi äiti, hyvästi isä, hyvästi Joulupukki, hyvästi porot, hyvästi tonttu ja hyvästi lapset. Nyt kuolema saapui. Tolkku näki kuinka se eteni lumimyräkän keskellä vaivattomasti kohti häntä punaisena ja hohtavana. Saattoi nähdä sen ojentavan kylmänkalpeaa, punaista kättään ja ottavan hänet mukaansa. Se lähestyi ja punainen pallo suureni... Hetkinen! Tolkku näki sen aivan yhtä konkreettisesti kuin pakkasessa paleltuneet kätensä ja se todellakin lähestyi. Punainen valo oli vain henkäyksen päässä hänestä! Ja lopulta se tuli tarpeeksi lähelle, jotta Tolkku saattoi nähdä minkälainen enkeli hänet oli tullut noutamaan joko taivaaseen tai helvettiin tai Joulupukin pajalle, mieluiten viimeiseen. Ja niinhän se oli, että Joulupukki oli huomannut hänen poissaolonsa ja lähettänyt hänelle apujoukkoja. Sillä hänen edessään seisoi Petteri Punakuono punaisena loistavassa nenässään, aivan yhtä elävänä kuin Tolkku itse.

Tolkku ryntäsi autosta ulos ääntä nopeammin. Hän halasi Petteriä tiukasti ja lateli suustaan kiitoksen sanoja, eikä yksikään edes riittänyt kuvastamaan hänen kiitollisuuttaan. Sydän takoi rinnassa, tällä kertaa helpotuksesta.

Petteriin oli sidottu köysi, jonka Tolkku sitoi auton puskuriin ja Petteri veti auton kinoksesta helposti kuin höyhenen. Tolkku kiipesi autoon, laittoi lämmityksen täysille ja nautti ilmaiskyydistä ilmojen halki Joulupukin pajalle Petterin vetämänä. Päivä oli pelastettu!