8.12.2012

6.luukku


Noniin, tässä teille 6.luukku! Nää on nyt vähän jäljessä ku on koko viikonloppu menoo, mut lisäilen näitä kännykällä aina sitä mukaa kun saan valmiiks! Oli muuten helvetin vaikeeta saada toi kuva kännykän kautta, oli työn ja tuskan takana mutta onnistui lopulta, onneks! Ois hermo palanut jo kohta  :D




Aamu oli kuulas ja selkeä. Pakkanen oli mukavan kirpeä ja ilma raikas, aurinkokin paistoi joten ilma oli täydellinen lyhyelle aamukävelylle. Karoliina liukasteli pitkin jalkakäytävää. Sitä ei ollut vielä hiekoitettu sillä lumi ja pakkanen oli tullut yllättäen yön aikana. Karoliina rakasti olla ikkunaostoksilla. Joulun alla jokaisen kaupan näyteikkunassa oli kimaltavia ja lumoavia pikku kyliä, eläimiä ja joulukoristeita. Ohi kiisi punainen avoauto bassot jumputtaen. Kuka hullu muka ajaa tällaisella pakkasella avoautolla, Karoliina kummasteli ja veti pipoa syvemmälle päähänsä. Autoa ajoi suunnilleen Karoliinan ikäinen vaaleahiuksinen poika. Hän ajoi kovaa vauhtia supermarketin pihalle ja liirasi. Poika tuijotti silmä kovana Karoliinan reaktiota. Karoliina tuijotti takaisin ja heilautti pitkiä tummia hiuksiaan. Hän lähti astelemaan kohti poikaa ja tämän autoa vaikkei tiennyt miksi. Joskus vain asiat rullasivat omalla painollaan. Hän saapui pojan viereen ja he katsoivat hetken toisiaan sanomatta sanaakaan. Pojalla oli kirkkaan vihreät ja lempeät silmät.
"Minkälainen ylempi voima saa sinut lähtemään pakkasella ajamaan avoautolla?" Karoliina sitten kusyi.
Poika kohotti kulmiaan ja naurahti niin, että hänelle suntyi pienet hymykuopat.
"Sain tämän synttärilahjaksi enolta, joten oli pakko lähteä heti kokeilemaan", poika sanoi ja katsoi arvioivasti Karoliinaa. 
"Haluatko lähteä testaamaan?" Hän sitten kysyi.
Karoliina hymyili, mutta huiskautti kuitenkin kättään. 
"Minun pitäisi oikeastaan mennä kotiin, lupasin auttaa äitiä joulusiivouksessa." 
"Sääli", poika sanoi. Karoliina kohautti olkiaan 
"Hei sitten", hän sanoi ja kääntyi lähteäkseen. Karoliina ehti kävellä vain muutaman askeleen kun poika huikkasi hänen peräänsä.
"Nimeni on Matias!"
Karoliina kääntyi ja hymyili.
"Karoliina", hän huikkasi takaisin.
"Saisinko joskus tarjota sinulle kahvit?"
Karoliina kallisti päätään ja katseli poikaa.
"Katsellaan", hän sanoi ja iski silmää.



1 kommentti:

  1. Heips! Myönsin sulle tunnustuksen.
    http://murswein-rakkaus-kirjoihin.blogspot.fi/2012/12/tunnustus.html

    VastaaPoista