Sori, muutamat seuraavat luvut tulee oleen lyhyitä :(
3. osa
Vaatteeni roikkuivat märkinä kylpyhuoneessa. Tuntui kuin kuulisin jokaikisen tippuvan vesipisaran äänen vasten kaakelilattiaa. Tiesin, että se oli mahdotonta sillä olin aivan toisella puolella taloa omassa huoneessani. Istuin sängyllä ja nojasin ohimoani vasten ikkunaa. Aurinko paistoi nyt täydeltä taivaalta ja pilvetkin tuntuivat väistyneen melkein kokonaan.
Katselin kun naapurin mies livahti ulos asunnosta koiransa kanssa. Luultavasti tämä oli taas riidellyt vaimonsa kanssa, hän näytti juuri sillä tavalla syylliseltä. Hengitykseni huurusti ikkunaa pääni vierestä ja nostin sormeni piirtämään siihen kuvioita. En piirtänyt mitään tunnistettavaa, lähinnä viivoja, jotka sotkeutuivat keskenään.
Koko ruumiini tuntui raskaalta. Kotiin kävellessäni en ollut tuntenut mitään, sillä en ollut antanut ajatuksilleni valtaa. Onneksi vastaan ei tullut juuri ketään. Se ainoa pieni mummo, joka käveli vastaan kaupankulmalla oli todennäköisesti arvellut, että olin joutunut kävelemään sateessa. Märät vaatteeni eivät siis olleet herättäneet huomiota.
Tuntui epätodelliselta nyt istua siinä omalla sängyllä ja katsella kun luonto tuntuu heräävän vähitellen taas eloon sateen jälkeen. En ollut varautunut siihen, että olisin elossa enää tässä vaiheessa.
Väsymys painoi päälle, sillä en ollut saanut nukuttua viime yönä ollenkaan. Olin miettinyt ja hionut suunnitelmaa. Olin ottanut selvää vanhempieni työvuoroista, hoitanut asiat koulussa ja kirjoittanut kirjeenkin.
Kirje lojui pöydälläni. Lähtiessäni olin jättänyt sen auki, mutta nyt olin taitellut sen kiinni, kun olinkin tullut takaisin kotiin.
Annoin itseni nukahtaa ajattelematta enää mitään. Pääni nojasi vasten viileää ikkunaa ja sakset valahtivat toisesta kädestäni vaaleansiniselle päiväpeitolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti