Anteeksi, en eilen ehtinyt luukkua lisäämään. Tänään tulee siis ensimmäinen ja huomenna toinen ja kolmas. Hyvää joulunodotusta! :)
 |
| From: www.weheartit.com |
1.luukku
Taivaalta satoi vettä, vaikka oli joulukuu. Pisarat ropisivat kattoon kovana rankkasateena ja piti minut hereillä. Kynttilä paloi vieressäni yöpöydällä ja loi lepattavia varjoja huoneen kattoon. Silmissäni ne muodostuivat mitä ihmeellisimpiin muotoihin; tulta syökseviksi lohikäärmeiksi, tanssiviksi keijuiksi tai villisti laukkaaviksi yksisarvisiksi. Minulla oli aina ollut vilkas mielikuvitus. Pienestä asti olin elänyt omassa maailmassani keijujen, maahisten ja lohikäärmeiden kanssa. Minulla oli ollut jopa mielikuvitusystävänä yksisarvinen. Sen nimi oli ollut Selena ja se oli ollut valkoinen. Sillä oli ollut violettina hohtavat häntä ja harja. Heti kun opin kirjoittamaan, olin alkanut kirjoittaa satuja. Se on tähän asti ollut elämäneliksiirini. Olen kirjoittanut elämäni vaikeimpina, onnellisimpina ja omituisimpina hetkinä.
Huoneeni ainoa kasvi, hyasintti, levitti tuoksuaan vahvana ympäriinsä joulun kunniaksi. Nurkassa oli pieni oma joulukuuseni, jossa kiilteli punaisia joulupalloja. Huoneeni suorastaan huokui jouluntunnelmaa, vaikka nyt oli vasta ensimmäinen päivä joulukuuta. Minä rakastin joulua. Ennen kaikkea rakastin joulun tunnelmaa ja pimeitä iltoja kynttilän valossa hyvän kirjan parissa.
Kunpa sataisi lunta. Milläs joulupukki muka muuten tulisi jos jouluna ei ole lunta? Pitäähän jouluna lunta sataa, jotta se voi tarttua joulupukin valkoiseen partaan ja tuuheisiin viiksiin.
Ja sitten minä nukahdin. Jos olisin nukahtanut hetken myöhemmin, olisin huomannut kuinka sadepisarat vähitellen vaihtuivat valkeiksi lumihiutaleiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti