~Tämäkään ei ihan sitä minun parhaimmistoa ole, mutta toivottavasti nautitte! :D~
Kadonneet villasukat
"Salla! Oletko jo pukenut, nyt täytyy lähteä kouluun!"
"Mutta en löydä villasukkiani, en voi lähteä ilman niitä!"
"Nythän ei ole edes pakkasta!"
"Mutta en VOI lähteä ilman niitä!"
"Sinähän pidit niitä kesälläkin, ne ovat varmaan ihan likaiset, anna olla."
Salla asteli surkeana autoon ilman lempivillasukkiaan, joita hän käytti kaikkialla: juhlissa, koulussa, talvella, kesällä, kaikkialla. Ne toivat hänelle onnea ja nyt ne olivat kadonneet! Hän oli saanut ne lahjaksi nyt jo kuolleelta mummiltaan kolme vuotta sitten ja ne olivat hänen ainoa muistonsa hänen rakkaasta mummistaan.
Sallan koulupäivä oli surkea, tietysti. Eihän hän pystynyt keskittymään opintoihin kun hän vain ajatteli mihin oli edellisenä iltana sukkansa pistänyt. Opettajakin huomasi, että hänen mallioppilaallaan oli jokin vikana ja kysyikin sitä matikan tunnilla kun Salla ei viitannut opettajan kysymään kysymykseen. Mutta eihän Salla nyt voinut kertoa, että niinkin mitätön asia kuin villasukkien katoaminen vaivasi häntä. Tai muille se oli mitätön asia, Sallalle se oli erittäin tärkeää!
Kotiin hän melkein juoksi, vaikka matkaa oli miltei neljä kilometriä. Hän ei kestänyt enää hetkeäkään ilman niitä.
Hän kävi penkomassa pikkuveljensä huoneen, muttei löytänyt sieltä mitään muuta kuin rikkoutuneita pikkuautoja ja keittiön kaapista varastettuja keksejä ja niiden murusia.
Hän tutki suihkun, ja miltei jos innostui kun kaapin takaa pilkotti jotain valkoista, mutta se olikin vain suihkumyssy.
Hän penkoi olohuoneen sohvatyynyjenkin alta, mutta kaataessaan melkein joulukuusen ja rikottuaan yhden pöydällä olleen joulukoristeen äiti oli käskenyt hänen lähteä jaloista pyörimästä.
Keittiöstäkin hän oli menossa katsomaan, kunnes äiti tuli hänen eteensä sanoen, ettei halua häntä sinne sotkemaan, sillä hänen villasukkansa eivät olleet siellä ja heristi tiskiharjaansa niin, että saippua roiskui.
Salla oli aivan masentunut ja varpaita paleli niin että tutisi. Hän ei selviäisi toista päivää ilman niitä, mitä kaikki koulussakin ajattelisivat!
Silloin isä tuli kotiin iloisena hymyillen, mutta nähtyään Sallan surullisen ilmeen hänen hymynsä valahti ja hän kysyi mikä on hätänä.
Salla kertoi kaiken siitä kuinka ei ollut aamulla löytänyt villasukkiaan ja oli joutunut menemään kouluun ilman niitä, ja että hän oli etsinyt niitä koko päivän, eikä ollut löytänyt.
Kertomuksen lopetettuaan isä purskahti nauramaan.
Salla katsoi häneen loukkaantuneena.
"Ne ovat minun lempivillasukkani! Sain ne mummilta!" hän huusi.
Isä lopetti naurunsa mutta hymyili yhä.
"Kultaseni, minä pistin ne pesuun!" Isä hymyili ja purskahti taas nauruun.
Salla tuijotti hetken hölmistyneenä isäänsä, kunnes ryntäsi kuivausrummulle ja totta tosiaan! Siellä olivat hänen valkoruskeat villasukkansa kuivina ja putipuhtaina!
Kadonneet villasukat
"Salla! Oletko jo pukenut, nyt täytyy lähteä kouluun!"
"Mutta en löydä villasukkiani, en voi lähteä ilman niitä!"
"Nythän ei ole edes pakkasta!"
"Mutta en VOI lähteä ilman niitä!"
"Sinähän pidit niitä kesälläkin, ne ovat varmaan ihan likaiset, anna olla."
Salla asteli surkeana autoon ilman lempivillasukkiaan, joita hän käytti kaikkialla: juhlissa, koulussa, talvella, kesällä, kaikkialla. Ne toivat hänelle onnea ja nyt ne olivat kadonneet! Hän oli saanut ne lahjaksi nyt jo kuolleelta mummiltaan kolme vuotta sitten ja ne olivat hänen ainoa muistonsa hänen rakkaasta mummistaan.
Sallan koulupäivä oli surkea, tietysti. Eihän hän pystynyt keskittymään opintoihin kun hän vain ajatteli mihin oli edellisenä iltana sukkansa pistänyt. Opettajakin huomasi, että hänen mallioppilaallaan oli jokin vikana ja kysyikin sitä matikan tunnilla kun Salla ei viitannut opettajan kysymään kysymykseen. Mutta eihän Salla nyt voinut kertoa, että niinkin mitätön asia kuin villasukkien katoaminen vaivasi häntä. Tai muille se oli mitätön asia, Sallalle se oli erittäin tärkeää!
Kotiin hän melkein juoksi, vaikka matkaa oli miltei neljä kilometriä. Hän ei kestänyt enää hetkeäkään ilman niitä.
Hän kävi penkomassa pikkuveljensä huoneen, muttei löytänyt sieltä mitään muuta kuin rikkoutuneita pikkuautoja ja keittiön kaapista varastettuja keksejä ja niiden murusia.
Hän tutki suihkun, ja miltei jos innostui kun kaapin takaa pilkotti jotain valkoista, mutta se olikin vain suihkumyssy.
Hän penkoi olohuoneen sohvatyynyjenkin alta, mutta kaataessaan melkein joulukuusen ja rikottuaan yhden pöydällä olleen joulukoristeen äiti oli käskenyt hänen lähteä jaloista pyörimästä.
Keittiöstäkin hän oli menossa katsomaan, kunnes äiti tuli hänen eteensä sanoen, ettei halua häntä sinne sotkemaan, sillä hänen villasukkansa eivät olleet siellä ja heristi tiskiharjaansa niin, että saippua roiskui.
Salla oli aivan masentunut ja varpaita paleli niin että tutisi. Hän ei selviäisi toista päivää ilman niitä, mitä kaikki koulussakin ajattelisivat!
Silloin isä tuli kotiin iloisena hymyillen, mutta nähtyään Sallan surullisen ilmeen hänen hymynsä valahti ja hän kysyi mikä on hätänä.
Salla kertoi kaiken siitä kuinka ei ollut aamulla löytänyt villasukkiaan ja oli joutunut menemään kouluun ilman niitä, ja että hän oli etsinyt niitä koko päivän, eikä ollut löytänyt.
Kertomuksen lopetettuaan isä purskahti nauramaan.
Salla katsoi häneen loukkaantuneena.
"Ne ovat minun lempivillasukkani! Sain ne mummilta!" hän huusi.
Isä lopetti naurunsa mutta hymyili yhä.
"Kultaseni, minä pistin ne pesuun!" Isä hymyili ja purskahti taas nauruun.
Salla tuijotti hetken hölmistyneenä isäänsä, kunnes ryntäsi kuivausrummulle ja totta tosiaan! Siellä olivat hänen valkoruskeat villasukkansa kuivina ja putipuhtaina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti